Siis joskus tuntuu että liiankin hyvin. Alkuun sain toppuutella sitä mutta sitten annoin sen mennä muiden kanssa koska kuitenkin niin hyvin oli haavakin umpeutunut(ei tietenkään täyttä vauhtia annettu) . Nyt taitaa olla 10pvää leikkauksesta eikä tosta koirasta huomaa että se olis jossain toimenpiteessä edes ollut.

ollaan paljolti pidelty pakkasia eikä juurikaan tehty mitään. Ei meillä noiden tassut kestä tuolla ulkona kauaakaan kun jo joku linkuttaa...Tänään jo itsellä alkaa oleen tekemisen puute niin lähdettiin Nummelle Elisalle tekemään "edes" jotain. Kiitos kahveista Elisa. Oikeestaan mentiin hiukan näyttämään Velhoa ja seurustelemaan. Koska tehtiin Iisillä vaan muutama esineen nouto. Kämmiä aluksi mietin että otan muutaman liikkeen muttei sen kintut kestäneet, nilkutti heti melkein...Velho kävi tutustumassa rohkeesti Jukkaan ja Ritvaan mutta Iisiä ne hiukan arvelutti. Pöh pöh piti sanoa alkuun....

Iisillä oli enempi intoa kuin taitoa hakea sitä esinettä. tai ehkä oli liian vaikea koska sillähän on tehty vain esineen hakua niin et se näkee kun se laitetaan...no näkihän se nytkin mutta kun oli sitä lunta...kaikki oli sen mielestä vissiin valkoisena, intoa riitti kuitenkin ja koiran mielestä se oli hauska juttu...

Tässä muutama viikon vanha kuva Veljesten paini hetkestä. (älä siis edelleenkään välitä kuvien huonoa laatua)

Velho ihan änkes Iisin kylkeen...

Vaikka joskus Iisi on kömpelö tuon kanssa ja saap varoa mutta painia se osaa kiltisti...ja toinenhan antautuu täysin ...tassut taivasta kohti.