Kasvattaja kävi mun mamin kanssa kattomassa ja kuvaamassa mua tänään. Mä kuitenkin muistin mun mamman oikeesti ihan hyvin. Kun mä tajusin että kuka se koira oikein on niin mä innostuin ihan kauhiasti. Jeeeee MAMI.... taisin hiukan kokeilla masun alta tulisko sieltä vielä maitoa, mut sitä ei mami huomannut. Se vaan tohotti vieraassa maastossa katsoen ettei kukaan tuu mun kimppuun.

Yritin mä kovasti juosta sen perässä mutta kun se on tosi kova juoksemaan ja se oli kerännyt voimia autossa, mulla kun tais hiukan jäädä kesken päiväunet ni väsyin jo aikas nopsaan.

Mutta kyllä mä oon sitten aikas komee. Eikös vaan...ja osaan juosta tosi nopeesti jos haluan.

Mutta osaan mie käyttäytyäkkin ihan niinkoin isot reteet pojat. Mun ei tartte turhia hötkyillä eikä hoppuilla. Enkä mä edes viel ihan niin hyvin osaa metsässä nähdä vaaroja kuin noi isot koirat. Mä luotan että mailma on hyvä ja se kohtelee mua oikeuden mukaisesti. Mä luotan näihin mun omiin vahteihinkin, mun ei viel tarvi muuta kuin olla iloinen ja leikkiä. Se on pennun työ.

Tosin  otin mä hiukan ton isännän kanssa tottelevaisuus harjoituksia. Ihan niitä perus asioita kun se ei ymmärrä että mä jo osaan ne <3

 

Kuvannut siis Nina Palmu (iso kiitos tämän päiväisestä)