Kaikki läheiset tietää että miun piti steriloida Kämmi jo viime talvena, mutta kun rahatilanne ei silloin antanut periksi tehdä sitä niin päätin että tänä talvena se tehdään. Ai miksi, no siihen on montakin syytä. Ensiksikin Kämmi on ollut erittäin flekmaattinen juoksun jälkeisen ajan. Tai siis todella ailahteleva. Ei siitä ikinä tiennyt mahtaako se voida tehdä tottista vai onko sillä mieli apeana. Saattoi nimittäin olla n 2kk masentunut. Viimeiset juoksut se on saanut "vahingossa" pennut itselleen, eli vinkulelut ja nisistäkin on ruvennut tulemaan maitoa. Nyt oli 2kk juoksun jälkeen kun meille saapui Velho poika. Laitoin pennulle kevythäkin jotta sillä olisi turvapaikka (oma pesä) no Kämmi omi sen ja vahti sitä. Hyökkäili sieltä varotus hyökkäyksiä jos joku erehty käveleen liian läheltä. Sitten sai yhden velhon vinkuvan lelun josta tuli sille pentu <3 kantoi pentuaan suussa kaikkialle ja rupesi nostattamaan sille maitoa, 4 nisää roikkui ja niistä tuli pennulle ruokaa...

Varasin sille ajan Vammalasta, siksi kun siellä oli puolet halvempaa steriloida narttu kun meidän omalla lääkärillä...tämä siksi koska miun isä on sairastanut syöpää (leikattu syksyllä) ja tahtoisin saada kerättyä myös rahaa jotta pääsen katsomaan sitä, isäni asuu Canadassa...

 

Petra lähti kaveriksi ajelemaan... Lääkäri oli myöhässä n 20min no ei siinä mitään, mutta sitten Kämmi ei olisi tahtonut nukahtaa millään. Lääkettä jouduttiin lisäämään ja siitähän koira sitten sai kramppeja, lääkäri sanoikin että ne on sellaisia epileptisiä kohtauksia. Ajattelin mielessäni että voi luoja mitä nyt...koira rauhottui ja leikkaus alkoi. Mitään ääniä tai muuta ei oven läpi kuulunut ja kun kaikki oli valmiina lähdettiin ajelemaan kotiin ....

....Silloin se alkoi....muutama kilometri autossa ja koira rupesi huutamaan suoraa huutoa...yritettiin rauhoitella sitä ja kun oltiin ajettu n. 10km käännyttiin takasin eläinlääkärin luo niin karmivaa huutoa se oli. Silmät olivat kuin lautaset, koira meni ihan jäykäksi ja taivutti päätään selkälinjaa pitkin ja huusi, huusi ja huusi. Ei tajunnut tästä mailmasta yhtään mitään....Eläinlääkäri sanoi että on se saanut kipulääkettä että toiset koirat vaan reakoivat noin nukutus aineeseen. No lähdettiin ajelemaan kotiin päin. Tätä huutoa kesti n. 45min ja Petra itki vieressä ja rukoili että älä Kämmi kuole, me rakastetaan sua... Mie yritin soittaa Tarjalle (joka nukkui) jotta saan puhuttua ja samalla pysyttyä järjissäni. Käskin Petran laittaa kuulokkeet korville ja yrittää olla kuulematta näin sitä huutoa...Kauhea pelko joka kerta kun autossa hiljeni että nyt se pe&%%&le kuoli....

ei kuollut ei, luojan kiitos. Huuto loppui ja sitä seurasi kauheita vauhkoomis kohtauksia ja mie luulin että se rikkoo ittensä takaluukussa...seuraavan 50km poukkoilua ja holtitonta koluumista kuului. Pysähdyimme välillä katsomaan onko kaikki hyvin....

...sitten se rauhottui ja nukahti, ihanaa...

Kotiin päästyämme tilanne oli jo normalisoitunut ja koira ainoastaan tokkurainen. Itse henkisesti niin väsynyt mutta onnellinen koska näytti siltä ettei se kuitenkaan kuole tähän...Luultavasti sitä vaaraa ei ollutkaan, en tiedä. Mutta kun sitä on nukutus aineeseen menettänyt yhden koiran niin sitä _tietää_ että se riski on suuri...Ikinä en taida uskaltaa Kämmäriä enään nukutella, korkeintaan kevyt narkoosia jos on ihan pakko....

kuvia potilaasta, mustelmaa lukuunottamatta melko siisti jälki ja varmaan max 10cm:

Aamulla Kämmi oli jo kohtuullisen pirteä ja söikin ahneena kaiken, lisääkin olisi halunnut koska oli jäänyt ilman kahta ateriaa edellisenä päivänä.

vuorokausi leikkauksesta:

Viikolla ennen tapahtumaa yritin tunnustella onko tuo ahmatti kenties lihonnut liikaa....no vaaka selvitti senkin. Painoa Kämmillä oli lekurin puntarin mukaan 22,4kg eli oikeastaa hiukan vähemmän mitä se painoi silloin lonkkakuvissa ....nyt sitten leikatun koiran kanssa saakin olla tarkkana ruuan suhteen koska Kämmi ahneena ja alati nälkäisenä lihoo helposti, niin entäs nyt.....jää nähtäväksi <3

Koppaa ei voi pitää päässä kun koira poukkoilee paniikissa ja suojaavan vaatteen osaa riisua itse. Eli vahdimme sitä herkeämättä...