Yhtään en ole ehtinyt / jaksanut tänne kirjoittaa kun yli puolet illoista on mennyt siihen että raahaudun klo 22 kotiin ja rojahdan sänkyyn. 

Maanantaina siis ne nu-pun treenit, tiistaina Suoknuutin jaakon agility koulutus Kämmillä. Keskiviikkona itse kouluttamassa (agilityä) ja sen päälle reenit. Torstaina pitkä metsä lenkki (koirilla lepo, meille ei) Perjantaina ei ollut raskasta vaan rentouttavaa, Sari teki meille kasvojen puhdistuksen,naamiot ja hieronnat (Riku, Noora ja mie) mutta menihän siinä ilta. Super iso kiitos Sarille tästä kokemuksesta, Ihana....

Lauantaina piti päästä jäljelle. En tiedä mistä nyt tuulee...kait se on tää kokonaisuus kun pakka romahtaa niin se romahtaa sitten rytinällä.

Jälki meni tosi huonosti. Siis janalta lähti Kämmi takajäljelle. Löysi kuitenkin jäljen ja menikin kolmannelle kepille hyvin. Sitten tuli aukee kohta missä on hiekkaa ja heinää sekaisin. Eksyi jäljeltä siinä (oikaisi viistoon) tuli takaisin jäljelle mutta kulmaan tultuaan mie huomasin että oltiin takajäljellä, pöh...Mitäs nyt ??? Koira lopetti työskentelyn. Mie sekä hämilläni että ihmeissäni...mitä teen ? No mietin että keskeytän muttamutta...ei sittenkään....Käskin jäljestämään...ei mitään. Otti hajuja matkalta koska kuitenkin löysi kaikki kepit...mutta se työskentely oli ihan syvältä.....tottis ok (ennen jälkeä.) Mieli apeana molemmilla, eikä niin tietty sais olla...Tarttee varjella seuraava reeni niin että se on sika  helppo  jotta koira pääsee onnistumaan....

Tottistelut on mielestäni mennyt tosi hyvin nyt (siis ei mitään 200pisteen tekoja ) mutta niin että tokossa olis ihan realistinen mahis saada se ykkönen...sain äkkilähdöstä paikan alo-luokkaan.....

Sunnuntai aamuna Krista Engvistin koulutus....joo mä jännitin ihan sikana (aivan kuin olisin ollut kokeessa) tehtiin liikkeet kokeen omaisesti. Ja mitä tekee koira..._aivan samoin kun jokaisessa meidän kokeessa_ muuttuu passiiviseksi...Seuraaminen on järkkyä tulee välillä "jopa" metrin takana. Miul paniikki nousee...mielestäni en kuitenkaan ihan ruvennut hermoilemaan ja hosumaan niinkuin ekassa pk-kisassa. Vaan jatkan loppuun. Maahan menoa ei tehnyt, jouduin tekemään toiston avun kanssa. Luokse tulo, ensin koira ottaa pari laukka askelta ja sitten siirtyy raviin. Jää vajaaksi puoli metriä minusta,siis huono. Liikkeestä seisominen miusta hyvä, käskyn saatuaan pysähtyy ja asettelee vain etutassut.Ei siis varsinaisesti etene. Hyppy sitten, ei lähde ekalla käskyllä, tokasta vasta yli. Pysähtyy hyvin seisomaan mutta kun lähestyn koiraa niin siirtelee etutassuja sinne suuntaan mistä tulen.

Kouluttajan tuomio : Koko pakka väärinpäin. Koira on voimakas narttu ja hyvähermoinen ei paineistu vaan kusettaa mua. Kun mä muutun rauhalliseksi (jännitän) niin koira passivoituu saadakseen mut aktivoitumaan eli kun se jätättää mä aktivoidun (yritän innostaa sitä) se saavuttaa päämääränsä.Sen ei tartte tehdä mitään koska _mä_ en vaadi siltä sitä....Joo, ton mä oon jo kuullu (yrittänyt myös opetella) ja tiedostan asian  mutta en oo osannut yhdistää noita kahta asiaa, siis sitä siihen että mun pitäis olla vaativampi niiltä osin mitä tiedän sen osaavan. Ei ota häiriötä muista kentällä (siis oikeasti häiriinny niinko jotkut pelkäävät koirat) vaan on vaan muissa mailmoissa koska mä en vaadi vaan olen sille liian kiltti. Nyt pitäis saada homma meneen niin että kun mä passivoidun , niin koira aktivoituisi....apua tarttetaan osaavilta....

Nyt siis Suvin metodit apuun ...Suviii...laittelehan viestiä kuiskaajan ym ohjeita meille...Mitä itse olet harjoitellut . muutkin saa antaa vinkkejä...Itte miettinyt näitä koko ilta päivän , miten rupeen viemään asiaa eteenpäin ja osittain lyö blondilla tyhjää...jotain mietinnässä kuitenkin.

...ja ne toko kokeet peruttu samoin myöskään emme ole (luonnollisesti) edes vara-koiria hi-han sm-joukkueessa.