Kinkkun tuoksua ja kuusen neulasia...Melkein kaadettu kuusi ja hirtetyt koristeet...kissat tykkäävät piiloutua koirilta juuri kuusen taakse.

Aatto tuli ja meni.Oltiin kaikki kimpassa täällä... Joulu on sellasta aikaa mistä mä en oikein tykkää, tai no tykkään tietty kun on lomaa töistä,  aloitin loman jo 19.12 ja palaan töihin vasta 7.1 ihanaa....mutta se kauhia hössötys lahjojen kanssa ja ikuna ei oo niin paljoa rahaa että voisi läheisilleen ostaa kaikkea mitä haluaisi niille antaa. Vaikka kuun taivaalta ;o)

No sanotaan ettei se ole tärkeintä. Silti lapset odottavat näkevänsä avatuista paketeista juuri niitä heidän toivomiaan juttuja. Itse ei tahtoisi mitään ja silti istuu aina kaiken tarpeellisen keskellä (onneksi siis niin että ostavat tuiki tarpeellisia juttuja) = niinkuin nyt esim vaaka , huoh....paljonhan sitä painoa taas tulee joulun mässäilyistä...Eilen unohtu syödä ruokaa ,söin vaan yhden voileivän ja karkkia kaiken muun ajan ja nukuin, nukuin ainakin kahdet päikkärit sitten yöllä 02 aikoihin ei vielä edes haukottanut...Kuitenkin koirat aamulla tahtovat ruokaa ja lenkille ajoissa ...

Alimmaiset koristeet on jo päivän rientojen jäljiltä ties missä...

Lumiukkokin voi tuoda talven tuntua. ..Petra ikävöi suonpään "vanhaan kotiin" siellä kun on kuulemma ainakin sentti lunta, sanoin että on meilläkin täällä Nummela-cityssä muttei kuulemma ole kuin milli...Itse tietty viihdyn kun on katuvalot ja voi lenkittää koiriakin yö-myöhällä mutta lapset on lapsia eikä ne muusta tiedä kuin se minkä muistavat, Petra etenkin on juurikin luonnon  lapsi...rakastaa kiipeillä puussa ja tonkia ojanpohjia....Patu taitaa viihtyä cityssä kun on  kavereita lähempänä kuin aikaisemmin....tietty tylsää on nyt kun paras kaveri lähti joulun viettoon muualle. Enempi ei jaksa ruotia, elämä nyt vaan ei aina ole oikeuden mukaista. ei se sitä ole ollut miullekkaan, mutta niin makaa kuin petaa. Mutta kun luonto on sellainen että miettii asiat pohjamutia myöten ja tahtoisi että kaikilla on hyvä ei vaan se miun oma per*e.... Etenkin joulun aika on ollut henkisesti turhankin rankkaa.

Koirat jaksavat pitää iloista mieltä ja rakastaa aina täydestä sydämmestään "miun ilopillerit" ja lohduttajat...Ollankin oltu pitkillä lenkeillä Lefan,Tollon,Kidin ja Kämmin kanssa metsässä.