Tässä Tiinalle Jamista uusia kuvia. Otettu kyllä kännykällä jotenka laatu ei ole kovinkaan kummoinen. jami on muhkea pullero, niin karvainen taapero. Aivan samalainen kuin tullessaan, vain kokoa tullut lisää.

ja hauska kuva kun yritetään saada molemmat katsomaan kameraan...

Sitten niihin ikäviin uutisiin. Olimme viime sunnuntaina sorakuopilla juoksuttamassa koiria, kuten olemme tehneet useita kertoja viikossa lähes läpi koko Nummelassa asumisen ajan. Paikat vaan vaihtelee, vauhtia piisaa noilla lenkeillä, siitä kämmi pitää huolen. Silloin kun Tollo ei ole mukana miun koirat jolkottelee rauhalliseen tyyliin mutta kun Kämmi ja Tollo on kimpassa niin ilo on ylimmillään ja vauhti päätä huimaava. Kidikin rakastaa Tolloa eikä tahdo jäädä ilosta paitsi.

 Nyt vaan lenkin jälkeen Kidi käveli oudosti. Aivan kuin ei pystyisi kävelemään kunnolla. Juotettiin hyvin autolla niitä kun ajattelin josko olisi vain nestehukkaa. Lämmin päivä kun oli. Kannoin Kidin autolle. Illan se kulki välillä kolmella jalalla. samoin koko alkuviikon. Vaiva jatkui ja mieleen alkoi tulla josko sen polvi on luksoitunut. Tunnustelin niitä varovaisesti, muttei mitään ihmeellistä tuntunut eikä koira varsinaisesti aristanut mitään kohtaa.

Sitten jo huolestuin. Suurimman osan tästä ajasta Kidi käveli lähes normaalisti neljällä jalalla mutta väliin pomppi pari metriä kolmella jalalla. Tutkailtuani netistä noita vaivoja törmäsin tekstiin jossa puhuttiin akillesjänteen luksaatiosta- Koska polvi tuntui ihan normaalilta. tunnustelin kriittisesti sen kintereitä ja kas kummaa oikean jalan kinner nivel tuntui oudolta. Niin vähän ja niin huomaamaton juttu , vain hiukan pehmeämpi. Hätäiltyäni aamupäivän varasin ajan Skutilta. Mutta sain sen vasta lauantaille ja silloin oli torstai. Soitin herttoniemen Herttaan ja sain sinne ajan klo 16. Matka kohti ikäviä asioita alkoi.....

Lääkäri vahvisti omat pahat epäilykseni. Akillesjänteen luksaatio. Jänne oli kiertynyt kinnernivelen päälle. Ei vaikuttanut poikkinaselta, vain löysähköltä. Mutta kuinka ollakkaan Hertassa ei ollutkaan sellaista lääkäriä että tuon olisi saanut leikattua. Nyt kiireesti varaamaan aikaa Skutilta. (siis turha käynti hertassa) saatiin aika maanantaille 9.30  jolloin Skuti leikkaa jalan ja pitkän pitkä kuntoutus voi alkaa...

Ikävin asia onkin sitten siinä että tuo rakenne virhe teki sen että kun Kidi oli sijoituksessa Sarilta (yokotai kennelistä) ja meilläkin oli jalostuksellisia suunnitelmia sille. Nyt ne kaikki saatiin heittää romukoppaan. Kidistä ei ikinä tule äitiä. Sen sijoitus sopimus puretaan ja Kidi siirtyy Petran lemmikiksi. Agilityn se lopettaa myös. Mie olen sitten taas vailla omaa pienta sheltti narttua josta tulisi meille jalostus narttu. _elämä on_ ei oikein voi muuta kuin kirota kohtaloa ja toivoa että jostain putkahtaisi jossain välissä jokin sopiva narttu vastaan. (mielellään aikuinen josta jo näkee että se on terve) no joo eiköhän se oikea sitten joskus tule eteen jos tulee. Nyt kun olen päässyt sisään pissaamisesta eroon niin taidan kuitenkin pitää pennuista taukoa...Mutta jossain välissä tulee varmaan pieni soopeli narttu valloittamaan meitä....Se mikä  miun piti jo 4 vuotta sitten ottaa...